Asianomistajan korvausvaatimus pyydetään toimittamaan käräjäoikeudelle pian syytteen nostamisen jälkeen. Syytettä hakkeria vastaan ei ole vielä tätä kirjoitettaessa nostettu, mutta tämä tapahtunee pian. Todennäköisesti syyte tulee olemaan törkeä tietomurto, törkeä kiristyksen yritys sekä törkeä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen.
Vaikka syyteharkinta on vielä kesken, syyttäjät lähettivät asianomistajille hiljattain kirjeen. Kirje jätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Miksi syyttäjät eivät aja asianomistajien korvausvaatimuksia? Miten niin asianomistajien yksityisyyttä ei voida taata prosessissa? Avaan Suomen suurimman rikosjutun herättämiä kysymyksiä tässä kirjoituksessa.
Syyttäjät eivät yleensä aja asianomistajien korvausvaatimuksia
Uutisointi siitä, että asianomistajan korvausvaatimus tulee ajaa Vastaamon rikosjutussa itse, on ollut harhaanjohtavaa. Kirjoituksista saa sellaisen käsityksen, että syyttäjät eivät aja asianomistajien korvausvaatimuksia uhrien poikkeuksellisen suuren lukumäärän vuoksi. Näinhän asia ei ole. En ole vielä koskaan nähnyt syyttäjän ajavan asianomistajan korvausvaatimuksia, vaikka useimmissa oikeudenkäynneissä uhreja on vain yksi.
Syyttäjän työ on arvioida rikosoikeudellista vastuuta, ja ajaa rangaistusvaatimus oikeudessa silloin, kun se syyteharkinnan jälkeen on perusteltua. Asianomistajan korvausvaatimuksen esittäminen ei kuulu syyttäjän tehtäviin. Syyttäjillä on valtava määrä työtä ydintehtäviensäkin parissa, mikä näkyy ulospäin muun muassa kuukausia kestävissä syyteharkinta-ajoissa.
Asianomistajan korvausvaatimus on oikealta nimeltään yksityisoikeudellinen vaatimus – eli kysymys on tältä osin riita-asiasta, joka yleensä käsitellään rikosasian yhteydessä. Lain mukaan tuomarilla on kuitenkin oikeus määrätä, että asianomistajan korvausvaatimusta ei käsitellä rikosasian yhteydessä, vaan sen käsittely siirretään erilliseen siviiliprosessiin. Vaikka useimmat eivät ole tällaisesta kuulleetkaan, niin käytännön oikeuselämässä tätä tapahtuu silloin tällöin. Syyttäjät eivät tästä(kään) syystä lähde ajamaan asianomistajien korvausvaatimuksia – miksi he ottaisivat riskin siitä, että he joutuisivat päätyönsä ohella vielä ajamaan asioita rikosprosessista erillisessä siviiliprosessissa?
Asianomistajilla on oikeus yksityisyyteen
Vastaamon tietomurron uhrit ovat joutuneet kokemaan törkeän yksityisyyden loukkauksen, eikä pelottelu julkisesta oikeudenkäynnistä ole ainakaan omiaan tekemään oikeudenkäynnistä korjaavaa kokemusta.
Oikeudenkäynti on pääsäännön mukaan julkinen, mutta arkaluonteiset asiat, kuten esimerkiksi asianomistajan yksityiselämään, terveydentilaan ja sosiaalihuoltoon liittyvät asiat, voidaan käsitellä suljetuin ovin. Tämä tarkoittaa sitä, että arkaluonteisia asioita käsiteltäessä yleisön on poistuttava ja oikeudenkäynti tallennetaan tältä osin eri tallenteelle. Arkaluonteisia tietoja sisältävät asiakirjat voidaan asianomistajan pyynnöstä määrätä salaisiksi.
Asianomistajan on kuitenkin oltava hereillä salassapidon osalta. Mikäli tuomioistuin ei omasta aloitteestaan päätä osittain suljetusta käsittelystä, tätä täytyy osata vaatia oikea-aikaisesti.
Todennäköisesti asianomistajan henkilökohtainen saapuminen käräjäoikeuteen on vältettävissä, mikäli asianomistaja näin toivoo. Hän voi yleensä valtuuttaa lakimiehen ajamaan asiaansa oikeuteen, jolloin ei tarvitse mennä paikalle itse. Lain mukaan asianomistajaa voidaan kuulla puhelimitse tai videoyhteyden välityksellä tietyissä tilanteissa, mutta viime kädessä kuulemisen toteutuksesta päättää käräjäoikeus.
Asianomistajan korvausvaatimus kannattaa tehdä
Korvauksen saaminen vastaajalta voi olla pitkissä kantimissa. Mikäli teosta on aiheutunut henkilövahinko, kuten esimerkiksi akuutti stressireaktio tai masennuksen paheneminen, korvauksen voi saada vastaajan sijaan Valtiokonttorilta. Oikeus valtion maksamiin korvauksiin edellyttää sitä, että asianomistaja on vaatinut vastaajalta korvausta oikeudenkäynnin yhteydessä.
Valitettavasti Valtiokonttori ei maksa kärsimyskorvauksia kuin muutamissa erikseen määritellyissä tilanteissa, eikä tietomurrosta ja yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä aiheutuva kärsimys lukeudu niihin. Kiristyksen yritys on asia erikseen, ja tästä teosta aiheutuneesta kärsimyksestä voi saada korvauksen valtion varoista.
Valtiokonttorin mahdollisista suorituksista riippumatta korvausvaatimuksen esittäminen ei ole merkityksetöntä.
Ensinnäkin, tuomitut korvaukset voidaan siirtää ulosottoon. Mikäli vastaajalla tulee joskus olemaan varallisuutta, varallisuus käytetään ulosottolaitoksen toimesta uhreille tuomittujen korvausten maksamiseksi. Näin vastaaja ei pääse hyötymään taloudellisesti vaikkapa muistelmateoksen kirjoittamisesta ja sen dramatisointioikeuksien myymisestä.
Toiseksi, korvausvaatimuksen esittämisellä autetaan oikeuskäytäntöä kehittymään. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset, joiden mukaan korvausvaatimukset yleensä mitoitetaan, laaditaan annettujen tuomioiden perusteella. Suositusten mukainen korvaushaarukka yksityiselämää koskevasta tiedon levittämisestä aiheutuvasta kärsimyksestä on 500,00 – 5.000,00 euroa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että suositusten lähdeaineistossa on ollut pääosin perusmuotoisia tekoja. Mikäli vastaaja tuomitaan törkeästä tekomuodosta, voi korvausvaatimusten esittämisellä olla todellista vaikutusta suositusten kehittymiseen.
Jokaisen uhrin kannattaa ottaa itselleen lakimies hoitamaan korvausasiansa oikeudessa. Itse ei näitä pysty hoitamaan, kun vastassa tulee olemaan hakkerin vahva puolustus, eikä syyttäjäkään aja uhrien oikeutettuja vaatimuksia.